Kirjasto, vapauden symboli

San Juan Convention Center: päältä upea, sisältä jäätävä.

Aika rientää ja blogi ammottaa tyhjyyttään. Olen pahoillani, niin paljon tapahtuu koko ajan ettei perässä tahdo pysyä. Lisäksi paikallista aikaa iltayhdeksältä on jo niin tyrmässä ettei tulisi mieleenkään avata konetta. Palaan kuitenkin alkuviikon tunnelmiin…

Sunnuntaina aamupäivästä vietettiin IFLA 2011 avajaisia. Puerto Ricoon oli saapunut edustajia 250 maasta, kaikkiaan 2200 henkeä. Ensikertalainen odotti avajaisia innoissaan, sillä konkarit olivat kehuneet tilaisuutta kokemisen arvoiseksi. Todellisuus oli kuitenkin hieman toista. Saimme kuulla todellisen puhekavalkadin, jossa samansisältöiset puheet seurasivat toistaan. Ainoa valopilkku oli Iflan presidentin eteläafrikkalaisen Ellen Tisen jämäkkä puhe, jonka pääteema oli tiedon vapaa saatavuus demokratian edellytyksenä. Kaikkien puheiden jälkeen saimme vihdoin kuulla paikallista mainiota puhallinorkesteria salsarytmein.

Egyptin kansannousu (kuvattu powerpointista)

Hieman ontuvan avajaistilaisuuden korvasi moninkertaisesti FAIFEn (Iflan alla toimiva sananvapausjärjestö) luentosarja. Yhdysvaltojen kirjastosäätiön johtaja Barbara M. Jones kertoi millaista kuhinaa Wikileaks on aiheuttanut paikallisessa kirjastomaailmassa, kuten kongressin kirjastossa, menneen vuoden aikana. 

Erityisen vaikuttavia olivat egyptiläisten puheenvuorot. Tohtori Shawky Salemin visuaalinen esitys Egpytin kansannoususta tammikuussa 2011 oli veretseisauttava.  Mykistävä oli myös Aleksandrian kirjaston johtajan Ismail Serageldin puheenvuoro. Kannattaa käydä tutustumassa kirjaston nettisivuihin. Se on yksinkertaisesti aivan uskomaton paikka niin kokoelmaltaan, palveluiltaan kuin merkitykseltään. Egyptiläiset ovat totisesti ottaneet kirjaston omakseen. Kirjasto on keskeinen kulttuurilaitos, kohtaamispaikka, suvaitsevaisuuden ja sananvapauden symboli. “Symbol of freedom”, totesi Serageldin ja heitti kalvolle kuvia, joissa kansalaiset suojelevat kirjastoa ihmisketjuin kansannousun aikana. 

Tunteikas parituntinen sisälsi vielä tanskalaisen kirjastonhoitajan kuvamateriaalia paikallisessa kirjastossa pidetystä poliittisesta pilapiirrosnäyttelystä sekä norjalaisen kollegan puheenvuoron ja tuoreen kuvasarjan Norjan UtØyasta. Punaisena lankana näissäkin sananvapaus ja ajatus siitä, että kirjaston tulee edistää suvaitsevaisuutta. Luentojen päättyessä olin täysin vakuuttunut siitä, että kirjastoissa on voimaa. Jälkeenpäin pohdin, miten tämäkin asia saattaa omassa arkityössä kadota ja unohtua. Ja miten kirjaston ei pitäisi kääntyä sisäänpäin, vaan pyrkiä tarjoamaan tietoa kaikissa sen muodoissa kaikille, tasapuolisesti.