Pikaisesti perjantaiaamuna

Aamun avautuessa perinteisen hikisenä, muutama ajankohtainen rivi. Eilen vietettiin jo konferenssin virallisia päättäjäisiä, missä Suomi loisti. Posteripalkinnoista tuli kultaa + erityismaininta! Maija Berndtson piti asiaankuuluvan puheen (puheprotokolla näyttää näissä konferensseissa olevan melkoinen), jossa kutsui osallistujat Helsinkiin v. 2012. Suomen delegaatio oli velvoitettu h-hetkellä nousemaan esiin suomenlipun varustettuina joten siellä minäkin sitten seisoin lippuun käärittynä. Ihan urheilujuhlan tuntua… Suomesta tehty videopätkä sisälsi yllättäen tuttuja naamoja pohjoisesta ja vilahtipa oma kirjastommekin kuvissa.

Viime päivät olen osallistunut lasten- ja nuortenkirjastojaoston luentoihin ja tapahtumiin.Eilen oli ihastuttava aamupäivä paikallisessa koulukirjastossa, missä koulukirjastojen hoitajat esittelivät erilaisia tapoja houkutella lapsia lukemaan. Vaikka puitteet ovat paljon karummat kuin meillä, ovat keskeiset kysymykset ja menetelmät kovin tuttuja. Aamupalan jälkeen lähden koulukirjastokierrokselle, jännittävää sekin.

Paluumatka alkaa huomisaamuna ja kestää peräti kaksi vuorokautta, joten enköhän ehdi siinä ajassa kirjoitella tänne menneen viikon tunnelmia. Käväiskää Kirjastokaistalla katsomassa IFLA-klippejä, sinne ovat kaistalaiset kuvanneet materiaalia läpi viikon.

Kirjasto, vapauden symboli

San Juan Convention Center: päältä upea, sisältä jäätävä.

Aika rientää ja blogi ammottaa tyhjyyttään. Olen pahoillani, niin paljon tapahtuu koko ajan ettei perässä tahdo pysyä. Lisäksi paikallista aikaa iltayhdeksältä on jo niin tyrmässä ettei tulisi mieleenkään avata konetta. Palaan kuitenkin alkuviikon tunnelmiin…

Sunnuntaina aamupäivästä vietettiin IFLA 2011 avajaisia. Puerto Ricoon oli saapunut edustajia 250 maasta, kaikkiaan 2200 henkeä. Ensikertalainen odotti avajaisia innoissaan, sillä konkarit olivat kehuneet tilaisuutta kokemisen arvoiseksi. Todellisuus oli kuitenkin hieman toista. Saimme kuulla todellisen puhekavalkadin, jossa samansisältöiset puheet seurasivat toistaan. Ainoa valopilkku oli Iflan presidentin eteläafrikkalaisen Ellen Tisen jämäkkä puhe, jonka pääteema oli tiedon vapaa saatavuus demokratian edellytyksenä. Kaikkien puheiden jälkeen saimme vihdoin kuulla paikallista mainiota puhallinorkesteria salsarytmein.

Egyptin kansannousu (kuvattu powerpointista)

Hieman ontuvan avajaistilaisuuden korvasi moninkertaisesti FAIFEn (Iflan alla toimiva sananvapausjärjestö) luentosarja. Yhdysvaltojen kirjastosäätiön johtaja Barbara M. Jones kertoi millaista kuhinaa Wikileaks on aiheuttanut paikallisessa kirjastomaailmassa, kuten kongressin kirjastossa, menneen vuoden aikana. 

Erityisen vaikuttavia olivat egyptiläisten puheenvuorot. Tohtori Shawky Salemin visuaalinen esitys Egpytin kansannoususta tammikuussa 2011 oli veretseisauttava.  Mykistävä oli myös Aleksandrian kirjaston johtajan Ismail Serageldin puheenvuoro. Kannattaa käydä tutustumassa kirjaston nettisivuihin. Se on yksinkertaisesti aivan uskomaton paikka niin kokoelmaltaan, palveluiltaan kuin merkitykseltään. Egyptiläiset ovat totisesti ottaneet kirjaston omakseen. Kirjasto on keskeinen kulttuurilaitos, kohtaamispaikka, suvaitsevaisuuden ja sananvapauden symboli. “Symbol of freedom”, totesi Serageldin ja heitti kalvolle kuvia, joissa kansalaiset suojelevat kirjastoa ihmisketjuin kansannousun aikana. 

Tunteikas parituntinen sisälsi vielä tanskalaisen kirjastonhoitajan kuvamateriaalia paikallisessa kirjastossa pidetystä poliittisesta pilapiirrosnäyttelystä sekä norjalaisen kollegan puheenvuoron ja tuoreen kuvasarjan Norjan UtØyasta. Punaisena lankana näissäkin sananvapaus ja ajatus siitä, että kirjaston tulee edistää suvaitsevaisuutta. Luentojen päättyessä olin täysin vakuuttunut siitä, että kirjastoissa on voimaa. Jälkeenpäin pohdin, miten tämäkin asia saattaa omassa arkityössä kadota ja unohtua. Ja miten kirjaston ei pitäisi kääntyä sisäänpäin, vaan pyrkiä tarjoamaan tietoa kaikissa sen muodoissa kaikille, tasapuolisesti. 

Kuumaa, kosteaa ja kiireetöntä

Waltersia en uskaltanut enää kuvata.

Toinen aamu San Juanissa ja elämä alkaa voittaa. Matka Tukholman ja New Yorkin kautta Puerto Ricoon sujui mainiosti, vain loppumetreillä alkoi kunto olla koetuksella. Kaikkinensa hereillä tuli pysyttyä 28 tuntia putkeen, jonkinmoinen henkilökohtainen ennätys kait sekin. Newarkin lentokentällä vastassa oli Walters, kaikista jenkkisarjoista tuttu raamikas ja hymytön poliisi, jonka tehtävänä oli tiukkojen kysymysten ohella ikuistaa sormenjälkeni ja naamakuvani ties mihin tietokantaan. Tosin kohdallani hän oli jo luovuttanut ja tyytyi toteamaan voipuneesti (ennen kuin ehdin inahtaakaan) “Another Librarian??”.

Kyllä se bussi vielä tulee. Ihan varmasti. 

Lauantai San Juanissa tiesi joillekin ryhmämme jäsenistä täyttä työpäivää, mutta suurin osa joukosta sai sopeutua tilanteeseen vähitellen. Hyvin nopeasti kävi selväksi, että lähes kaikki on toisin kuin kotona. Suomalaiset ns. hyveet kuten tehokkuus ja täsmällisyys joutavat täällä saman tien romukoppaan. San Juanissa kenelläkään ei ole kiire. Hotelliaamiaiseen saa varata oitis tunnin jos toisenkin, eikä bussikaan kulje aikataulussa, vaan joskus. Täällä ei myöskään kiukutella. Palvelu on kaikkialla valtavan ystävällistä. Ei siis auta muu kuin liittyä joukkoon, unohtaa kello ja vähentää kävelyvauhtia 80%.

Ero festareihin: kokolattiamatto.

Lauantain pääasia oli tietenkin ilmoittautuminen konferenssiin. Tuntui kuin olisi festareilla: juuri samankaltainen jännityksensekainen innostus ja uunituore ohjelmalehtinen, josta pitäisi löytää ne parhaat jutut! Ennen illan pohjoismaista kokoontumista poikkesin uusien ystävieni Leenan, Kaisan ja Sadun kanssa vanhassa kaupungissa. Leena on SeAMKista ja työskentelee “Verkko haltuun” -projektissa. Kaisa ja Satu puolestaan työskentelevät Laureassa, missä Satu on tutkinut mm. käyttäjälähtöisyyttä kirjastopalveluissa. Tuntuu siltä, että kirjastokentällä kuhisee myös ammattikorkeakouluissa. Miten paljon voisimmekaan hyötyä toistemme hankkeista, projekteista ja käytännöistä.

San Juanin vanha kaupunki on kaunis monivärisine rakennuksineen. Ja ympärillä sinisenä hohtava meri. Ilmanala on kuuma ja kostea, lämpötila huitelee jossain kolmenkympin tienoilla. Illalla "Nordic Caucus": Suomen kirjastoseuran pj:n  Jukka Relanderin vetämässä tilaisuudessa puhujina IFLAn uunituore varapuheenjohtaja Sinikka Sipilä sekä kolme muuta pohjoismaista IFLAn hallituksen jäsentä. Paras puheenvuoro oli kuitenkin Mace Ojalalla, joka vedettiin kylmiltään kertomaan Cycling for libraries -tapahtumasta ja tapahtuman seurauksista. Tämän jälkeen olisi vielä ollut ohjelmassa illanviettoa. Lasi viiniä ja olin tyrmässä. Peiton alla hotellissa iltayhdeksältä, oi tätä railakasta yöelämää...

Lievää paniikkia

eli

Tarpeellinen rekvisiitta on toki mukana!

Kai se on tässä vaiheessa uskottava, olen matkalla Puerto Ricoon, IFLA 2011:n isäntämaahan. Olotila lähinnä hillitön. Passin ja matkalippujen olemassaolo on tarkastettu noin tuhat kertaa. Vaatteita on purettu ja pakattu yhä uudelleen (rovaniemeläisen on vaikea kuvitella säätä jossain noin Mumbain korkeudella), shampoot pussitettu ja pitkin hampain jätetty monta liian painavaa kirjaa kotiin. Odotettavissa poikkeuksellinen työmatka: edessä pisin lentoni ikinä ja paikan päällä... en osaa edes kuvitella. Juuri nyt ei tulee mieleen muuta kuin Ricky Martin, joka on kotoisin San Juanista!. Ja tuossa samaisessa kaupungissa on lauantaista alkaen noin 3000 kollegaa tutustuttavana. Taidan edetä pienin askelin. Ensimmäiset uudet ihmiset tapaan aamukuudelta lentokentällä, sillä kuulun Helsingin kaupunginkirjaston ryhmämatkalaisiin. Siitä on hyvä aloittaa.